Yhdistyksemme retki Valamon luostariin Heinävedelle kesäkuu 2022

Korona kurimus on edelleen ja painaa, mutta kahden vuoden aikana jokainen suomalainen on varmasti tuntenut erilaisia tuntemuksia tätä pandemiaa kohtaan. Olemme pitkään tuskailleet yhdistyksessä tapahtumien puutteellisuudesta ja jatkuvien peruuntumisien takia, terveysturvallisuuden nimissä. Jäsenillämme on kyselyiden mukaan pitkään ollut sellaista positiivista viestiä, että olisi kiva jos jonkinlainen pienikin tapahtuma piristäisi. 

Yhdistys päätti järjestää matkan Uuteen- Valamon luostariin Heinävedelle, perinteisesti yhdistyksemme on järjestänyt tapansa mukaan jokin kesäteatteritapahtuman, johonkin Keski-Suomen lähikuntaan, tai alueelle. Tällä kertaan päätimme, tarjota jäsenille jotain toisenlaista. Ilmoittautuneita, oli sankoin joukoin mukana, joka yllätti positiivisella tavalla, että näin iso porukka innostui lähtemään matkaan mukaan, matkaan lähti himpun alle 30 henkilöä. 


Matkaan lähdimme Jyväskylän kansalaistoiminnankeskuksesta aamulla kohti Heinävedelle, jossa siis uusi Valamo sijaitsi. Onneksi kelikin oli erittäin suosiollinen matkalaisille, joka varmasti vaikutti matkaintoa. Matka sujui rauhallisesti ja leppoisasti uusien tuttavuuksien solmimisella ja kuulumisien vaihdoilla. Matkan pysähdyspaikkamme sijaitsi Varkaudessa, jossa nautimme kukin tahollaan pienet matkakahvit ja purtavat, kunnes jatkoimme matkaa kohti määränpäätämme. Ryhmä kokoontui nopeasti luostarin pihalle, josta meitä oli hienosti ja ajan henkisesti pukeutunut opas, joka kertoi luostarin historiaa ja sen ensivaiheita, kun alkuperäinen Laatokan Valamo evakuoitiin sodan kynnyksellä -40 luvulla. Ensimmäisenä ryhmämme tutustui vanhaan kirkkoon, joka käytettiin aina -70 luvulle asti, mutta nykyisin sitä käytetään vain kesäisin. Vanhasta kirkosta voit tarkemmin lukea tästä linkistä https://valamo.fi/luostari/kirkot/vanhakirkko Kirkko oli hyvin vanha tunnelmaa huokuvaa puinen kirkkorakennus, joka oli sen ajan mukainen sisältään lankkulattioineen ja ikonineen sekä muunlaisine maalauksineen. Kirkon pihalla hieman edempänä sijaitsi varmasti yksi suomen pienin paloasema. 


Matka vanhalta kirkolta jatkui upean puistomaisen piha-alueen läpi kohti seuraavaa pääkirkkoa, jossa oli Talvikirkko – pyhittäjien Sergein ja Hermannin kirkko, joka sijaitsi siis pääkirkon yhteydessä, joka on pyhitetty Sergein ja Herman Valamolaisten muistolle. ”Kirkossa on 1500-1600 lukujen henkeen rakennetun kirkon ikonostaasissa on sekä vanhempia että uudempia ikoneja”.

Talvikirkosta lisää luettavissa Valamon- sivuilta https://valamo.fi/luostari/kirkot/talvikirkko


Talvikirkko oli upea kokonaisuudessaan ja lumosi vierailijansa taidokkailla ikoneilla ja muilla yksityiskohtaisilla taideteoksillaan. Talvikirkon toisella puolella sijaitsi itse pääkirkko, jossa parhaillaan oli menossa aamupäivän jumalanpalvelus. Itse allekirjoittaneen mielestä se kuulosti omalla tavallaan kauniilta, ortodoksissa uskonnossa rukoukset lauletaan, tai veisataan joka tuo omanlaisensa tunnelman palvelukseen. Pääsimme ryhmämme kanssa hetken seuraamaan jumalanpalveluksen loppua. Valitettavasti kuvia ei tuolloin saanut ottaa.


Tämän jälkeen vuorossa oli ruokailu seisovassa pöydässä kahvila- ravintola Trapesassa, tarjolla oli salaattia, muikkuja kermakastikkeessa, perunoita, kasvisvaihtoehtona oli kasvislasagne. Ruoka oli erittäin kotoisa ja tyyliinsä sopiva ja maukasta, jälkiruokana oli hedelmäsalaatti ja kahvi. Ravintolan miljöö oli upea, joka oli sisustettu ns. venäläiseen tyyliin, kirkkaita ja pirteitä värejä käyttäen, jossa joitakin seiniä koristi Venäjän keisarit ja munkkeja. 


Ruokailun jälkeen jokaisella oli vapaa aikaa sopivasti kierrellä luostarin ympäristössä ja tutustua näyttelyihin tai muuhun ympärillä oleviin tapahtumiin, josta jokainen ryhmäläinen kävi tutustumassa taidenäyttelyyn, jossa oli venäläistä taidetta 1850- 1900 luvun väliltä. Taideteokset mm. tauluja, ikoneita. Taulut olivat erittäin upeita ja yksityiskohtaisia Laatokan Valamosta maalattuja tauluja, tai sen lähiympäristöstä. Taidenäyttely kulki nimellä ”Taivaallinen maisema”

Valamon sivuilla on esillä muutama kuva upeista tauluista, valitettavasti kuvia ei voinut esillä olevista tauluista ottaa. https://valamo.fi/kulttuuritarjonta/nayttelyt-2017/taivaallinen-maisema

Samaisen näyttelyrakennuksen alakerrassa sijaitsi erikseen luostarimuseo, johon oli aseteltu esille luostarista olevia esineitä eri aikakausilta. Museoon oli sijoitettu toinen toistaan upeimpia esineistöä ortodoksisesta uskonnosta tuttuja esineitä, muutamiin esineistöön pystyy tutustumaan Valamon sivuilla https://valamo.fi/kulttuuritarjonta/nayttelyt-2017/historiallinen-nayttely niin ikään kuvauskielto oli museotilassa, joten kuvia näistä ei ole.


Museo ja näyttely avasi kävijänsä mielenkiinnolla luostarin historiasta ja sen elämäntavoista, jonka juuret ulottuvat ensimmäisten tietojen mukaan jopa 1300- luvulta asti. 


”Luostarin tarina ja historia kerrotaan maalauksin, esinein ja valokuvin. Esillä on luostarin vanhimpia tekstiilejä, keisarillisia lahjoituksia sekä papiston käyttämiä ristejä, päähineitä ja evankeliumikirjoja 1800-luvulta.”


Kulttuurisen kierroksen jälkeen, oli vuorossa vierailu munkkien viinipanimossa ja viskitisklaamossa, sekä viinien maistiaiset viinituvassa. Tupa oli upea sisustukseltaan, jota suuriosa matkalaisista pitivät parhaana osuutena hyvän ruoan lisäksi. Viinit maistuivat hyviltä ja marjaisilta, sekä makeilta. Munkki kertoi enemmän viinien historiasta. 


Lopuksi oli lähtökahvit ravintola Trapesassa ja hetki aikaa tehdä pikkuostoksia, matkatavaramyymälässä, jolloin matka kohti Jyväskylään saattoi alkaa. Linja-autossa oli tunnelma iloinen ja mielekäs, ja jokainen sai varmasti uusia mukavia muistoja, joka oli erilainen muihin retkiin, sekä koronanjälkeisen aikaan mukava tervetullut matka, josta jokainen nautti omalla tavallaan ja tyylillään. Tämän tapaisia matkoja toivottiin myös jatkossakin, jota tulevaisuus tulee näyttämään minne nokka seuraavaksi suuntaa. Nyt on hyvä lähteä nauttimaan suomen kesästä ja miettimään millaisia tapahtumia sitten syksyllä tulemme järjestämään jäsenistöllemme.



Kirjoittaja Joni Jatkonen Vpj. 

Designed with Mobirise web template